ETUSIVU | TOIMITUSEHDOT | YHTEYSTIEDOT |

Kunnat ja seurakunnat METSOn toteuttajina

ISBN (pdf):	978-952-11-4229-1
Julkaistu:	2013
Julkaisusarja ja numero:	Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2013
Kieli:	suomi
Kustantaja:	Suomen ympäristökeskus
Saatavuus (pdf):	http://hdl.handle.net/10138/41713
Sivumäärä:	66
Tekijät:	Susanna Anttila; Kimmo Syrjänen; Riikka Paloniemi

48.00 €

Raportissa vedetään yhteen ympäristöministeriön vuosina 2010-2012 rahoittamien kuntien ja seurakuntien omistamien metsien METSO-kohteiden inventointien tulokset. Ympäristöministeriö on antanut rahoitustukea kunnille ja seurakunnille Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (METSO) sopivien kohteiden inventoimiseksi. Tukea on myönnetty kolmessa rahoitushaussa 52 hankkeelle yhteensä vajaat 800 000 euroa. Inventointeja on tehty tuen avulla 52 kunnassa ja kahdeksassa seurakunnassa. Mukana on 16 % Suomen kunnista. METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita löydettiin runsas 8 700 hehtaaria. Monet löydetyistä kohteista ovat luontoarvoiltaan hyvin edustavia. METSO-kohteiden inventointiin osallistuneet kunnat ja seurakunnat näkevät tärkeimpänä monimuotoisuuden turvaamisen keinona ottaa kohteet huomioon metsäsuunnittelussa ja kaavoituksessa, mutta osa kohteista on tarkoitus rauhoittaa yksityisinä suojelualueina tai myydä valtiolle. Tähän mennessä kunnat ovat METSO-ohjelman turvin suojelleet noin 1 300 hehtaaria ja seurakunnat noin 340 hehtaaria monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä. Valmistelussa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskukset) on noin tuhat hehtaaria kuntien ja seurakuntien omistamia kohteita. Näissä luvuissa on mukana noin tuhat hehtaaria ympäristöministeriön rahoittamissa inventoinneissa löydettyjä kohteita. METSO-inventointien rahoitustukea on syytä jatkaa, ja rahoitustuen markkinointia tulisi kohdentaa metsäomistukseltaan suurimpiin kuntiin ja seurakuntiin. Lisäksi inventointien käytännön toteutusta tulisi ohjeistaa tarkemmin. Korvaustason nostaminen kuntien yksityisinä suojelualueina rauhoitettavien kohteiden osalta lisäisi kuntien kiinnostusta METSO-ohjelman toteuttamiseen. Kuntien ja seurakuntien metsien hoidosta vastaavia tahoja tulisi aktivoida METSO-kohteiden tunnistamiseen ja turvaamiseen. Olisi myös syytä tukea kuntien ja seurakuntien tekemää luonnonhoitoa ja ennallistamista. Etenkin suuren metsäomistuksen kunnissa olisi mahdollista tehdä laaja-alaista luonnonhoidon ja suojelun suunnittelua, jolla edistettäisiin METSO-ohjelman eri elinympäristöistä koostuvien aluekokonaisuuksien muodostamista, virkistys- ja matkailukäyttöä sekä suojelualueverkoston kytkeytyneisyyttä. Tällaisten alueiden kehittämisessä myös luonnonhoidolla ja ennallistamisella on suuri merkitys.

Takaisin