ETUSIVU | TOIMITUSEHDOT | YHTEYSTIEDOT |

Metso-yhteistoimintaverkostot 2012 - Raporttien yhteenveto

ISBN (pdf):	978-952-11-4165-2
Julkaistu:	2013
Julkaisusarja ja numero:	Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2013
Kieli:	suomi
Kustantaja:	Suomen ympäristökeskus
Saatavuus (pdf):	http://hdl.handle.net/10138/38882
Sivumäärä:	28
Tekijät:	Saija Sirkiä

35.00 €

Yhteistoimintaverkosto on yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSO-ohjelman toimenpiteistä. METSO-ohjelma pyrkii pysäyttämään Suomen metsien lajien ja luontotyyppien taantumisen. Yhteistoimintaverkostojen päätavoite on luoda paikallisia luontokohteiden kokonaisuuksia, joiden monimuotoisuusarvoja voidaan uudenlaisen yhteistyön avulla hyödyntää elinkeinotoiminnassa, virkistyskäytössä tai maaseudun elinvoimaisuuden parantamisessa. Vuonna 2012 käynnissä oli yhteensä kaksitoista verkostohanketta. Näistä seitsemän jatkavaa verkostoa on ollut käynnissä 1-3 vuotta ja viisi päättynyttä verkostoa vuodesta 2009. Tässä yhteenvedossa tarkastellaan verkostojen tulosten ekologista, taloudellista ja sosiaalista vaikuttavuutta ja esitetään tulosten pohjalta ajatuksia METSO-ohjelman kehittämiseksi. Päättyneillä verkostoilla monimuotoisuuden turvaamiseen tähdänneet toimet ovat tuottaneet vaikuttavan määrän uusia METSO-ohjelman mukaisia suojelu- ja ympäristötukisopimuksia sekä luonnonhoitohankkeita. Monimuotoisuustoimenpiteitä on toteutettu neljän vuoden aikana yhteensä yli tuhannen hehtaarin alalla. Verkostoissa on lisäksi panostettu merkittävästi metsänomistajien henkilökohtaiseen neuvontaan, koulutukseen ja viestintään, mikä todennäköisesti tulee edistämään METSO-ohjelmaa vielä verkostojen päättymisen jälkeenkin. Heikoimmat tulokset saavutettiin taloudellisen vaikuttavuuden saralla. Esimerkiksi luontomatkailun edistäminen jäi monessa hankkeessa ideatasolle, sillä yrittäjien aktivointi osoittautui vaikeaksi. Jatkavilla verkostoilla näyttäisi olevan potentiaalia tuottaa METSO-rahoituksesta riippumattomia toimintamalleja. Monissa jatkavissa verkostohankkeissa ei niinkään tavoitella ”METSO-hehtaareja”, vaan luodaan kokonaan uudenlaisia neuvonnan ja yhteistyön tukipalveluja, joiden avulla edistetään monimuotoisuuden turvaamistavoitteita. Jatkavien verkostojen osalta myös taloudellinen vaikuttavuus tai monimuotoisuuden turvaamisen kustannustehokkuus voi parhaimmillaan vahvistua merkittävästi, jos verkostoissa suunnitteilla olevat toimintamallit leviävät laajempaan käyttöön. Päättyneiden verkostojen lailla jatkavien verkostojen sosiaalinen hyväksyttävyys ja viestinnällinen vaikuttavuus ovat vahvalla pohjalla. METSO-ohjelman ja yhteistoimintaverkostojen kehittämisen kannalta olisi tärkeää taata METSOn parissa toimiville tahoille tasapuoliset resurssit ohjelman toteuttamiseen. Verkostoissa kehitettyjen toimintamallien ottaminen laajempaan käyttöön vaatisi joko ministeriön tulosohjausta tai lisäresursseja toteutuakseen. Verkostoissa alulle saatuja ideoita olisi mahdollista jatkojalostaa ja luontokohdeverkostoja hyödyntää monipuolisemmin, jos hankkeille olisi tarjolla jatkorahoitusta. Etenkin avaukset elinkeinoelämän suuntaan kaipaisivat kokonaan oman hankerahoituksensa.

Takaisin