ETUSIVU | TOIMITUSEHDOT | YHTEYSTIEDOT |

Hyvät käytännöt vesistösäännöstelyjä koskevassa päätöksenteossa

ISBN (pdf):	978-952-11-4673-2
Julkaistu:	2017
Julkaisusarja ja numero:	Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9 / 2017
Kieli:	suomi
Kustantaja:	Suomen ympäristökeskus
Saatavuus (pdf):	http://hdl.handle.net/10138/177887
Sivumäärä:	48
Tekijät:	Anne-Mari Rytkönen, Jyri Mustajoki ja Mika Marttunen

48.00 €

Vesistöjen säännöstelyä toteutetaan muuttamalla vedenkorkeuksia ja virtaamia pato- tai voimalaitosrakenteiden avulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 19 vesistösäännöstelijän haastattelulla säännöstelypäätösten suunnittelua ja niihin vaikuttavia tekijöitä erityyppisissä vesistöissä. Lisäksi toteutettiin kirjallisuuskatsaus, jossa etsittiin vesistösäännöstelijöiden riskiasenteisiin ja ajattelun vinoumiin liittyviä tutkimuksia. Säännöstelyn suunnitteluun ja juoksutuspäätösten tekoon vaikuttavat sekä säännöstelylupa että järven ja valuma-alueen koko. Lisäksi säännöstelypäätöksiä tehdään eri organisaatioissa eri tavoin. Vesivoimayhtiöt käyttävät juoksutusten ja tuotannon suunnitteluun optimointi- ja tuntimalleja. ELY-keskuksissa käytännöt ovat vaihtelevampia ja yksittäisen henkilön rooli päätöksissä on suurempi. Etenkin poikkeuksellisissa vesitilanteissa säännöstelijät joutuvat tekemään valintoja, joissa joistakin tavoitteista joudutaan tinkimään muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkejä juoksutuspäätöksiin liittyvistä riskeistä ovat luparajojen rikkomukset, tulva- tai vettymishaittojen aiheuttaminen, tarpeettomat ohijuoksutukset tai virkistyskäytön tai vesiluonnon kannalta haitallisten vedenkorkeuksien aiheuttaminen. Mitä vakavampia ovat päätösten mahdolliset seuraukset, sitä riskiä karttavampia ovat säännöstelijöiden päätökset. Vesistösäännöstelijät joutuvat tekemään päätöksiä ennusteisiin liittyvän epävarmuuden vallitessa, mikä lisää riskiä systemaattisille ajattelun vinoumille. Säännöstelijöiden yleisesti tunnistamia vinoumia olivat taipumus painottaa aiempia vesitilanteita (saatavuusharha), liiallinen luottamus malleihin ja automaattihavaintoihin erityisesti kaukana sijaitsevilla kohteilla (teknologiaharha), liiallinen taipumus pyrkiä minimoimaan riskit (nollariskiharha) sekä taipumus yhtyä muiden mielipiteeseen (ryhmäajattelu). Toisaalta säännöstelijöillä oli myös monia keinoja välttää päätöksenteon vinoumia. Esimerkkejä näistä olivat tiheä havaintojen ja ennusteiden seuraaminen, pitkien havaintojaksojen käyttö, kahdennetut havaintoasemat, matala kynnys muuttaa aiempia päätöksiä, sekä tapa etsiä poikkeavia faktoja verrattuna omaan aiempaan käsitykseen. Tutkimuksen keskeinen tulos on lisääntynyt ymmärrys vesistösäännöstelijöiden riskiasenteista ja säännöstelypäätöksiin mahdollisesti vaikuttavista ajattelun vinoumista. Monia päätöksenteon vinoumia voidaan vähentää tai välttää yksinkertaisin keinoin kuten tiedostamalla mahdollisuus ajattelun vääristymiin, varautumalla yllätyksellisiin tapahtumiin, pohtimalla erilaisia päätösvaihtoehtoja ja käyttämällä esimerkiksi tarkistuslistoja päätöksenteon tukena. Paremmat käytännöt voivat etenkin poikkeuksellisissa ja odottamattomissa tilanteissa parantaa päätöksenteon laatua. Jatkossa on tarvetta kehittää tämäntyyppisiä lähestymistapoja yhdessä vesistösäännöstelijöiden kanssa.

Takaisin