ETUSIVU   |   TOIMITUSEHDOT   |   YHTEYSTIEDOT   |   
       
  
                                                      
   Ostoskorissa 0 tuotetta  

Haitalliset aineet Suomen vesissä: tilanne ja seurannan suuntaviivat
Julkaistu:2019 
Julkaisusarja ja numero:Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2019 
Kustantaja:SYKE 
Sivumäärä:216 
Toimittajat:Siimes, Katri; Vähä, Emmi; Junttila, Ville; Lehtonen, Kari K.; Mannio, Jaakko 

75.00 €

Euroopan unionin vesilainsäädäntö edellyttää haitallisten aineiden pitoisuuksien seuraamista vesiympäristössä. Suomessa kyseiset velvoitteet on pääosin tuotu kansalliseen lainsäädäntöön vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla (1299/2004) sekä sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla. Vesiympäristölle haitallisten aineiden ympäristölaatunormeja koskevaa EU-lainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2013, jolloin tarkkailtavien prioriteettiaineiden määrä kasvoi ja aineiden seurantamatriiseja muutettiin. Uusien prioriteettiaineiden tilanteen selvittämiseksi aloitettiin vuonna 2016 hanke ”UuPri - Vesien ja merenhoidon uudet prioriteettiaineet”. Hankkeessa mitattiin haitallisten aineiden pitoisuuksia ahvenista, silakoista, simpukoista ja pintavesistä, ja koottiin aiempi tieto prioriteettiaineista ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä. Hankkeessa tehtiin kuormitusinventaario uusille prioriteettiaineille, arvioitiin raskasmetallien biosaatavuutta pintavesissä sekä selvitettiin passiivikeräimien käyttömahdollisuuksia haitallisten aineiden seurannassa. Lisäksi tarkasteltiin biomarkkerien soveltuvuutta seurantaan rinnakkain aineiden kudospitoisuuksien kanssa. Tähän raporttiin on koottu myös kuvaukset haitallisten aineiden seurannassa käytetyistä menetelmistä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että useimmista uusista prioriteettiaineista ei tällä hetkellä näytä Suomessa olevan vesiympäristölle vaaraa. Tällaisia vähäisinä pitoisuuksina esiintyviä uusia prioriteettiaineita ovat useat torjunta-aineet sekä palonestoaineena käytetty HBCDD. Myöskään dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet eivät ylitä ympäristönlaatunormeja tutkituilla alueilla. Uusista aineista huolta aiheuttaa kuitenkin perfluorattu yhdiste PFOS, jonka pitoisuus ylittää ympäristönlaatunormin paikoitellen. Vanhoista aineista elohopean pitoisuus kalassa ylittää ympäristönlaatunormin noin puolessa vesistöistä ja PBDE-palonestoaineiden ympäristönlaatunormi ylittyy kalassa kaikkialla Suomessa. Simpukoista havaittiin vain satunnaisesti monirenkaisten PAH-yhdisteiden indikaattoriainetta bentso[a]pyreeniä, vaikka muita PAH-yhdisteitä havaittiin laajemmin. Vesifaasissa vain ajoittain, hyvin vaihtelevina, määritysrajan tuntumassa tai sen alittavina pitoisuuksina esiintyvien aineiden seurannassa olisi mielekästä käyttää passiivikeräimiä joko vesinäytteiden sijasta tai niiden rinnalla. Passiivikeräimet osoittautuivat lupaavaksi menetelmäksi torjunta-aineiden ja PAH-yhdisteiden havaitsemisessa. Biomarkkerituloksista nähdään, että merieliöt altistuvat aineille eri tavoin eri alueilla ja kudoksista mitattujen haitta-aineiden pitoisuuksilla on usein yhteys biologisiin vasteisiin. Hankkeessa on tehty haitallisten ja vaarallisten aineiden seurantaehdotus, joka koostuu kymmenen mereen laskevan joen vesiseurannasta, ahventen haitta-ainepitoisuuksien seurannasta 15 sisävesi- ja kymmenellä rannikkopaikalla sekä silakan haitta-aineseurannasta neljällä avomeripaikalla. Tällä hetkellä ympäristönlaatunormit on asetettu 45 aineelle, mutta lukumäärä voi tulevaisuudessa muuttua prioriteettiaineluettelon päivitysten yhteydessä. Seurattavien aineiden ja vesimuodostumien suuresta lukumäärästä johtuen kustannustehokkaasti toteutettavan seurannan on perustuttava riskiperusteiseen priorisointiin, kartoitusten käyttöön sekä ainekohtaisesti räätälöityihin näytematriiseihin (vesi, eliöstö, sedimentti).

Takaisin